Kirjan nimi: Suklaamuruset – Kesäunelma

Kirjailija: Cathy Cassidy

Kustantaja: WSOY

Sivumäärä: 239 varsinaista romaania, esittelyt yms. mukaan luettuna 249

Kyllä, tämä on sanan varsinaisessa merkityksessä tyttökirja. Tyttökirja. Mikä minuun on iskenyt? Eli tosiaan, olen jo pitkään vierastanut tyttökirjoja, mutta koska tulevan kirjailijan pitää tuntea eri tyylilajit mahdollisimman hyvin, yritän nyt siedättää itseäni. Pari kaveriani on hulluna Suklaamuruset-sarjaan, ja meidän kirjamakumme ovat niin erilaiset, etten olisi ikinä uskonut päätyväni lukemaan tätä. Kesäunelma on (kaiken kaikkiaan viisiosaisen) sarjan kolmas osa. Lainasin sen kotikirjastostani söpön, sokerisen kannen saatettua minut äkkinäiseen mielenhäiriöön. :D

Kirjan päähenkilö, Summer Tanberry, on kolmetoistavuotias ja haaveilee tanssivansa balettia joskus ammatikseen. Se tuntuu ensin aika kliseiseltä (kröhöm, mutta fantasiakirjoissa ne kliseet eivät sitten muka haittaakkaan). Ensimmäinen luku on muutamaa vuorosanaa lukuun ottamatta melkeinpä monologi, jossa Summer, tyttökirjoille ominaisena minä-kertojana, kertoo aika lailla baletin ympärillä pyörivistä haaveistaan ja lyhyen katsauksen menneisyyteensä. Kun Summerin oikeasta isästä Gregistä on alussa kerrottu vähäsen, ollaankin jo seuraavassa luvussa, jossa tämän äiti on menossa uusiin naimisiin poikaystävänsä kanssa. Siinä kohden rupesin varomattomaksi – minun on edelleenkin vaikea myöntää, että kirja oli oikeasti vain hyvä – ja tarina imaisi mukaansa. Sisarussarjan muista tytöistä, jotka ovat tärkeässä osassa, kerrotaan ainakin minun makuuni juuri sopivasti. Kohta en edes huomannut, etten ole lukenut kahta aiempaa osaa enkä siksi ollut ehkä ihan niin ajan tasalla kuin olisi pitänyt.

Cathy Cassidystakaan en ollut ennen kuullut muuten kuin kaverieni innostuneissa puheissa, joille ah-niin-asiantuntevana J. R. R. Tolkienin fanina olen joskus halunnut pyöritellä silmiäni. Moitin usein varsinaisia tyttökirjoja juuri siitä, että kaunis ja mukaansa tempaava kieli unohtuu lässynlässynromantiikan alle. Nyt en voi sanoa, että niin olisi tapahtunut. Kuvailua on sopivasti ja vuoropuhelu niin uskottavaa, että ellen pidä varaani, palvon kohta maata Cassidyn jalkojen alla. Juonta rakennetaan taitavasti, ja ensimmäisten lukujen kepeys muuttuu vakavammaksi ja vakavammaksi, kunnes lopulta liikutaan syvissä vesissä. Summerin täydellisyyden tavoittelu kiristyy äärimmäisyyksiin, kun hän saa tilaisuuden pyrkiä korkeatasoiseen balettiakatemiaan. Itsekuri laajenee ja syömishäiriö hyökkää kimppuun ennen kuin sitä edes huomaa. Summeria ahdistaa ja masentaa. Ääni hänen päässään piiskaa häntä kiusaamaan itseään säälimättömästi. Kirjan alussa Summerin sosiaaliset suhteet olivat todella tärkeässä osassa, mutta lopulta hän alkaa huomaamattaan tuhota niitä ja jää sairautensa kanssa yksin.

Ahmaisin Kesäunelman yhdessä illassa. En malttanut laskea sitä käsistäni. Miten jokin, joka ei sisällä lohikäärmeitä, sotajoukkoja, hulppeita maisemia, runoutta, historiaa ja uhkaavaa maailmanloppua muka voi olla niin jännittävää? Koska kirja on niin hyvin kirjoitettu. Se, mikä teinitytön pään sisällä tapahtuu, on yhtäkkiä yhtä suurta kuin mitä se oikeastikin tuntuu olevan. Ihastumisiakin kirjaan on piilotettu, mutta minulta pään epäuskoinen pudistelu unohtui ja vaihtui jännitykseen.

Kun itse romaani on loppunut ja sydämen syke tasaantunut, on tekstiä vielä jäljellä. Kirjan viimeiset sivut sisältävät muutaman neuvon syömishäiriötä epäileville otsikolla APUKEINOJA, esittelyt sisarussarjan kaikista viidestä tytöstä ja testin, jolla selviää, ketä Suklaamuruset-sarjan siskoksista muistutat. Oma tulokseni oli sattumoisin Cherry, joka on parantumaton haaveilija ja tarinoitsija. Yllätys, yllätys. :) Loppuun on vielä mahtunut reseptejä.

Cathy Cassidy, tämän sarjan minä luen kokonaan. Suosittelen Kesäunelmaa aikaisemmasta kirjamausta riippumatta kaikille tytöille vähintään kokeiltavaksi.