Kirjan nimi: Kyynärän mittainen tyttö & Pako Tallinnaan

Kirjailija: Anna Amnell, kuvitus Matti Amnell

Sivumäärä: varsinainen romaani 153, kokonaan 159 & 130, kokonaan 136

Kustantaja: Lasten Keskus

Päätin kirjoittaa tämän kirja-arvostelun yhdessä molemmista kirjoista, sillä ne ovat (ainakin minun makuuni) todella lyhyitä ja molemmat itsenäisiä osia Lucia Olavintyttärestä kertovaan sarjaan. Armas ystäväni Wikipedia tiesi kertoa, että sarjaan on myös olemassa kolmas osa, mutta sitä en vielä ole lukenut. Amnell on tietääkseni kirjoittanut muitakin historiallisia nuortenromaaneja.

Kyynärän mittainen tyttö sijoittuu 1500-luvulle, mikä jo sinänsä on kiinnostava elementti – pidän historiallisista romaaneista, mutten ole lukenut niitä aivan niin paljon kuin voisin. Päähenkilö Lucia on Kuuselan linnanherran lyhytkasvuinen, kirjan nimen mukaisesti kyynärän (60–80 senttiä) mittainen kolmetoistavuotias neitokainen. Hän elää suojattua elämää pienessä kotitalossaan. Tuona aikana lyhytkasvuiset eli ”kääpiöt” olivat näet painonsa arvoiset kultaa, ja Luciaa täytyi pitää piilossa pahansuovilta ihmisiltä. Lucian elämä mullistuu, kun hänet hänen ratsastaessaan ryöstetään vieraalle maalle. Tästä alkavat hänen seikkailunsa. Kirja on kirjoitettu kolmannesta persoonasta eli ns. hän-kertojalla. Se on kirjan nykyisen muodon kannalta välttämätöntä, sillä muutamassa luvussa hypätään Lucian perheen luokse, mutta valitettavasti se myös etäännyttää tarinasta harmillisesti. Voi suoraan sanoa, että jos Lucian ”ääntä” olisi käytetty kertojana, voisi Kyynärän mittainen tyttö olla paljon kiinnostavampikin romaani. Kuvailua on joissakin kohdissa, mutta siihen ei tuhlata aikaa. Asioita ei jäädä selittelemään (mitä oikein odotin, tämähän on lyhyt kuin mikä). Ne kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi, kunnes ollaankin jo seuraavassa vaiheessa. Osaltaan se tietysti lisää keskiaikaisen maailman uskottavuutta, ja tämä onkin yksi kirjan suurimpia vahvuuksia. Amnellilla on selvästi laajat tiedot kyseisestä aikakaudesta, ja hän on onnistunut pitämään hyvin mielessään, etteivät henkilöhahmot ole hänen laillaan tipahtaneet ajassa taaksepäin – he elävät ja hengittävät 1500-luvulla, eivätkä muuta osaa kuvitella. Vaikutelmaa vahvistavat mustavalkoiset kuvat, joissa paikoitellen on jotakin samaa kuin aitojen tuonaikaisten kirjojen kuvituksissa.

Toisissa kohdin Kyynärän mittainen tyttö alkaa muistuttaa vähän liikaakin niitä tekstejä, joita tungetaan koulun historiankirjoihin ”opittuja asioita syventämään”. Ja kaikella kunnioituksella niitä kohtaan. Ei kuitenkaan ole hyvä, jos joka tapauksessa selkeästi romaanimittainen teksti on vain lyhyttä selittelyä, joka alkaa ja loppuu sen kummempia kertomatta. Olisin kaivannut tietynasteista paisuttelua ja laajempaa kertomista. Juonen lähtökohdatkin ovat suorastaan herkulliset; näistähän voisi saada vaikka mitä aikaiseksi. Jännite (Kuinka tässä käy? Minun on saatava tietää) puuttuu melkoisen huolestuttavasti. Vaikka kyseessä onkin osittain myös historiallinen kuvaus, unohtuu se Tarinallisuus isolla T:llä jonnekin kauas oven taakse eteiseen päätään pyörittelemään. Asioita vain tapahtuu. Ei sen kummempaa. Lucia ei kirjan edetessä koe minkäänlaisia suuria muutoksia, ja kirja loppuu aika lailla samoin kuin alkoikin. Kyynärän mittaisessa tytössä on toki myös hyviä, sekä kielellisesti että juonellisesti rikkaita kohtia. Niitä vain on liian vähän.

Lyhyesti sanottuna: Kyynärän mittainen tyttö on romaani, josta on puserrettu jotakin hyvää mutta josta voisi aivan liian helposti (ei, kirjoittaminen ei ole helppoa, sitä en tässä tarkoita) saada jotakin parasta.

Pako Tallinnaan on edelliselle itsenäinen jatko-osa. Lucia lähtee Helsinkiin pitämään seuraa Margaretalle, kauppias Martti Lyypekkiläisen tyttärelle. Heti ensimmäisestä luvusta huomaa, mikä tässä kirjassa on erilaista, ja positiivisesti – varsinaista juonta rakennetaan selkeästi enemmän ja, jos näin voi sanoa, nyt kirjaa todella lukee. Sitä ei vain selaa läpi. Sitä lukee. Ja se on hyvä asia. Kun Lucia ja opiskelijapoika Vilppu lähtevät pelastamaan Margaretaa tämän äitipuolen aikoessa naittaa tämän rumalle, vanhalle miehelle, jännitys tiivistyy. Pako Tallinnaan on siis omilta osiltaan huomattavasti parempi kirja kuin Kyynärän mittainen tyttö. Kirjan loppu on jälleen melkeinpä puuduttavan tylsä (jäin pudistelemaan päätäni ärsyyntyneenä), eikä suuria tunteita vaihdeta vielä siinäkään, mutta tämän kirjan perusteella jo todella haluaisin lukea kolmannen osan.

Lue Lucia Olavintytär-sarja, jos opiskelet koulun historiantunneilla keskiaikaa. Sivuosissa vilahtavat esimerkiksi Juhana-herttua ja puolalaisprinsessa Katarina Jagellonica, ja sekä kirjat itse että niiden lopussa olevat sanastot tarjoavan totta kai tietoa aiheesta. Ei Kyynärän mittainen tyttö eikä Pako Tallinnaankaan tarjoa sen suurempia elämyksiä, mutta joulunodotusiltoihin ne ovat mukavaa ajanvietettä.